Trumpetti, käyrätorvi, pasuuna ja tuuba

Kaikki alkaa ideasta. Ehkä haluat liittyä orkesteriin. Ehkä haluat viedä soittosi aivan uudelle tasolle.

Kokonaisvaltainen ja analyyttinen katsaus muusikon kehon toimintaan.
Vatsalihaksista kieleen ilmapatsaan kautta: päivitys, joka antaa sinulle uutta puhtia!

Jokaisen soittoliikkeeseen osallistuvan lihaksen tehtävä kuvataan yksityiskohtaisesti lähimmästä ja ilmeisimmästä kaukaisimpaan, ja soittajan tuottama liike jäljitetään aina alkulähteilleen.

Marc Papillonin luo minut toi jääkaapin ovi. Kesken rauhallisen loman, muutamaa viikkoa ennen tärkeää konserttia, loukkasin huuleni epätodennäköisellä liikkeellä. Tämä mitätön sattumus, joka esti minua työskentelemästä trumpetistina useiden kuukausien ajan, sai minut eräänä aamuna soittamaan Marc Papillonille. Olin vähän aiemmin kuunnellut yhden hänen luennoistaan ja arvostanut hänen käytännöllisyyttään, tarkkuuttaan ja ystävällisyyttään.

Tuo vain muutaman minuutin puhelu aloitti onneksi nopean toipumisen, ja se lisäsi huomattavasti kiinnostustani hänen tapaansa lähestyä trumpetinsoiton ja yleisemmin vaskisoittimien soiton fysiologiaa.

Soittosuorituksen käsite on vaskiopetuksessa erittäin vahvasti läsnä, ja kestävyyden, voiman tai äänialan kaltaisista seikoista tulee usein ratkaisevia tekijöitä kilpailuissa ja tutkinnoissa ja jopa konservatorioiden luokissa. Marc Papillonin lähestymistapaa siihen ravitsee koko hänen kokemuksensa jousisoittimien fysiologiasta sekä hänen oma elämänsä ja empatiansa muusikkona, joka etsii yhä soittamisen iloa yksin ja yhdessä muiden kanssa.

Hänen lähestymistavassaan ei ole minkäänlaista arvostelua eikä dogmaattisuutta. Jokaisen soittoliikkeeseen osallistuvan lihaksen tehtävä kuvataan yksityiskohtaisesti lähimmästä ja ilmeisimmästä kaukaisimpaan, ja soittajan tuottama liike jäljitetään aina alkulähteilleen.

Selventämällä koko teoksensa ajan kehon roolia kokonaisuutena ja kaikessa avoimuudessaan, hengityksestä äänentuottoon ja nopeuteen, Marc Papillon tähtää ennen kaikkea taiteelliseen hyvinvointiin, soittamisen iloon ja ilmaisuvoimaan.

”Muusikon anatomia” analysoi myös, eikä tämä ole sen vähäisin ansio, tiettyjen vaskisoitinperheen perinteisten ilmausten merkitystä. Se selventää osaa niistä mutta osoittaa myös, kuinka epätarkkoja, riittämättömiä tai jopa vaarallisia jotkin yleiset opetusohjeet voivat olla.

Sisällöltään kirja on todellinen käsikirja soittajille, opiskelijoille ja opettajille, mutta se pysyy silti hyvin helppolukuisena rakenteensa ansiosta: siinä voi yhtä hyvin keskittyä yksittäiseen yksityiskohtaan kuin hahmottaa soittamisen kokonaisuutena. Kuvitusten laatu ja selkeys antavat jokaiselle mahdollisuuden löytää selitys jo kokemilleen lihastuntemuksille, miellyttäville tai epämiellyttäville, rauhoittaville tai huolestuttaville, ja rakentaa näin itselleen tai oppilailleen rauhallisempi ja kestävämpi tapa ajatella soittamista ja musiikkia.

André Feydy – Trumpetisti ja opettaja

Konserttimuusikkona, Orchestre National de Francen soolosoittajana ja opettajana voin nykyään sanoa koko kokemukseni painolla, että kaikki tässä kirjassa selitetty pitäisi olla nuorten muusikoiden ja kaikkien muiden ammattilaisten tiedossa. Tämä todella merkittävä teos on välttämätön.

Marc Papillonin tapaaminen muutama vuosi sitten merkitsi täydellistä käännekohtaa suhteessani soittimeen ja soitossani.

Aikana, jolloin luulin olevani kykyjeni huipulla, avasin hänen ansiostaan oven, jonka olemassaolosta en vielä tiennyt, uuteen ulottuvuuteen, joka oli paljon parempi ja luotettavampi.

Olin tuolloin huomannut huuliotteessani lievän toimintahäiriön merkin: yksi ylähuulen lihaksista petti soittaessani, ja jouduin paniikkiin, kuten kuka tahansa soittimestaan elantonsa saava muusikko.

En ymmärtänyt, mitä minulle tapahtui, enkä varsinkaan sitä, miksi.

Tämä sai minut kääntymään Marc Papillonin puoleen, koska aavistin, että kyseessä oli hyvin todennäköisesti paljon monimutkaisempien oireiden alku.

Onneksi ongelma ei estänyt minua soittamasta. Pohjimmiltaan se ei edes muuttanut mitään, mutta tuntemusteni todistajana ja Marcin selityksiä kuunnellen päätin tarkastella oppimaani uudelleen anatomisemmasta näkökulmasta, jotta löytäisin vihdoin tasapainon ja voisin soittaa terveellisesti vahingoittamatta itseäni.

Tehtävä oli työläs, sillä minun oli ”poisopittava” se, mitä olin tehnyt refleksinomaisesti, kyseenalaistamatta, yli 20 vuoden ajan. Kävin läpi jopa epäilyksen kauden, koska tunsin itseni kahlituksi ja rajoitetuksi.

Lopulta, muutaman kuukauden tietoisemman työskentelyn jälkeen eri mukana olevien järjestelmien parissa (kieli, huuliote, hartiat, hengitys…), aloin saada tuntemukseni takaisin. Ymmärtäminen, jotta voisi tuntea paremmin, antoi minun löytää uudelleen soittamisen ilon.

Olin muuttanut monia asioita.

Ongelmani ratkeamisen lisäksi Marcin neuvojen noudattaminen toi toisen erinomaisen uutisen: tekninen tasoni kehittyi yllättävällä tavalla. Pystyin ylittämään rajoja, jotka olivat siihen asti tuntuneet minusta ylitsepääsemättömiltä.

Se oli hämmästyttävää ja samalla loogista.

Kun vihdoin käytin kehoani fysiologisesti, kaikki kehittyi oikeaan suuntaan.

Konserttimuusikkona, Orchestre National de Francen soolosoittajana ja opettajana voin nykyään sanoa koko kokemukseni painolla, että kaikki tässä kirjassa selitetty pitäisi olla nuorten muusikoiden ja kaikkien muiden ammattilaisten tiedossa. Tämä todella merkittävä teos on välttämätön.

Jean-Philippe Navrez – Orchestre National de Francen soolopasunisti – Opettaja

Liian harvoin käsiteltyjä aiheita, ensimmäistä kertaa kuvitettuina!