Sello ja kontrabasso

Kaikki alkaa ideasta. Ehkä haluat liittyä orkesteriin. Ehkä haluat viedä soittosi aivan uudelle tasolle.

Toiminnallinen anatomia tekniikkasi ytimessä, musiikin palveluksessa!

Muusikon tärkein työkalu on kiistatta, ja tulee aina olemaan, korva. Korvan avulla hän muotoilee sen sisäisen laulun, joka toimii hänen äänellisenä esikuvanaan. Korvan ansiosta hän voi arvioida tuottamansa äänen laatua. Ja korva valvoo, että alkuperäinen aikomus toteutuu uskollisesti.

On siis harhaa toivoa, että liikkeen laatu tai asennon täydellisyys voisivat yksinään luoda äänen tai tulkinnan kauneuden. Ilman haaveilevaa korvaa, ilman valvovaa korvaa keho on voimaton.

Mutta korva erehtyisi pahasti pitäessään itseään kaikkivoipana. Laiminlyömällä kehon ja sen toiminnan tuntemuksen muusikko riistää itseltään suorimman keinon saavuttaa tavoitteensa. Ennen kaikkea hän ottaa suuren riskin: vahingoittaa tilapäisesti tai jopa korjaamattomasti juuri sitä työkalua, jota hän niin kipeästi tarvitsee taiteellisiin pyrkimyksiinsä.

Koska olen itse tehnyt ratkaisevia muutoksia asennon lähestymistapaani ja liikkeideni ymmärtämiseen, tiedän nyt, kuinka oikeassa olin kiinnostuessani muusikon biomekaniikasta ja hakeutuessani niiden luo, jotka tutkivat tätä kysymystä.

Sellistinä, opettajana ja kapellimestarina en voi kyllin painokkaasti suositella kollegoilleni ja oppilailleni, että hekin kiinnittäisivät siihen täyden huomionsa. Pelkkä intuitio tai opettajilta saadut neuvot eivät riitä. Perusteltu tieto siitä, mitä kehon kannalta on pelissä, voi säästää heidät ongelmilta, joita harjoitustunnit usein eivät ratkaise tai joskus jopa pahentavat…

Kun liike on osa harmonista prosessia, sillä on kaikki edellytykset muuttua paljon suuremmaksi tehokkuudeksi soittimen ääressä. Se tuo silloin todellisia parannuksia äänentuottoon ja helpottaa virtuositeettia huomattavasti, mikä johtaa lavalla niin kaivattuun keveyden tunteeseen, jota kutsun mielelläni keveyden koreografiaksi.

Xavier Gagnepain – Sellisti ja opettaja

Muusikon anatomian kahden ensimmäisen osan menestyksen jälkeen, joista ensimmäinen käsitteli viulua ja alttoviulua ja toinen puhallinsoittimia (trumpetti, käyrätorvi, pasuuna, tuuba), kolmatta osaa odotettiin innolla. Se on omistettu anatomian ja fysiologian tutkimukselle, jota sovelletaan tällä kertaa sellon ja kontrabasson soittoon.

Tämä kirja on intohimoisen ihmisen työ. Marc Papillon rakastaa musiikkia ja taidetta yleensäkin, ja hän rakastaa muusikoita, joiden kanssa hän on työskennellyt vuosia fysioterapeuttina.

Kuten jokainen intohimoinen ihminen, hän rakastaa välittää tietoaan. Hän tekee sitä lukuisissa konferensseissa, joihin hän osallistuu aktiivisesti, sekä kursseilla ja työpajoissa, joita hän järjestää säännöllisesti Ranskassa ja ulkomailla. Tämä uusi kirja heijastaa hänen sitoutumistaan tiedon välittämiseen ja muusikoiden opettamiseen. Muusikot tuntevat täydellisesti soittimensa anatomian, sen toiminnan ja kaikki ne tekniset hienoudet, joilla siitä saadaan esiin kauneimmat äänet, vivahteet ja värit. Mutta muusikon ensimmäinen soitin on hänen oma kehonsa, se, jonka välityksellä hän voi käyttää soitintaan (Aristoteles sanoi käden olevan välineiden väline).

Hyvin usein muusikko ei kuitenkaan tunne tätä kehoa, joka on silti yksi hänen arvokkaimmista voimavaroistaan. Jotta tätä kehoa voisi käyttää optimaalisesti, suojella sitä eikä ”kuluttaa” sitä ennenaikaisesti, anatomian perusteiden tunteminen ja fysiologian ymmärtäminen ovat välttämättömiä.

Tämän kirjan avulla Marc Papillon antaa sellisteille ja kontrabasisteille (ammattilaisille, harrastajille ja opettajille) mahdollisuuden hankkia tiedot, joita he tarvitsevat rakentaakseen mahdollisimman ergonomisia ja anatomiaa ja fysiologiaa mahdollisimman paljon kunnioittavia liikkeitä. Vain tällä hinnalla, kehon tuntemisen hinnalla, voidaan välttää soittamiseen liittyvien häiriöiden (jännesairaudet, virheellisen käytön oireyhtymät, ylikuormitusoireyhtymät ja muut ammattitaudit) riskit.

Viulistien ja alttoviulistien sekä puhallinsoittajien jälkeen myös sellisteillä ja kontrabasisteilla on nyt onni saada käyttöönsä erittäin opettavainen kirja, joka antaa heille soittoliikkeen ymmärtämisen kannalta olennaiset tiedot. Jokainen käsite selitetään hyvin selkeästi; jokaista tekstisivua vastapäätä on hyvin selkeä kuvasivu, jossa yhdistyvät valokuva ja piirros. Myös terapeutit ja erityisesti fysioterapeutit löytävät tästä kirjasta runsaasti hyödyllisiä avaimia muusikkopotilaidensa hoitoon.

Toivokaamme, että muutkin soittajat pääsevät pian hyötymään uusista osista!

Yves Le Bellec – Käsikirurgi

Improvisoijana olen aina pyrkinyt olemaan mahdollisimman vapaa soittamassani musiikissa. Olen aina työskennellyt sen eteen ja pyrkinyt kehittämään musiikillista korvaani vapauttaakseni sen kaikista esteistä.

Harjoitellessani yksin tai yhtyeen kanssa minulle kuitenkin selvisi, ettei korvalla yksinään ollut voimaa vapauttaa musiikillista ilmaisuani. Myös kehollani oli sanansa sanottavana. Aloin siis tarkkailla sitä soittaessani ja yritin ymmärtää sitä.

Miksi jotkin liikkeet soittimella olivat vaikeampia kuin toiset, vaikka yritin soveltaa sitä, mitä opettajani olivat minulle opettaneet?

Miten oli mahdollista, että olin saavuttanut melko korkean teknisen tason ja pystyin soittamaan hyvin vaativia fraaseja ja/tai nopeissa tempoissa, mutta jotkin fraasit soittimen oletettavasti helpossa rekisterissä olivat vaikeampia soittaa täydellisesti?

Kehoni osoittautui olennaiseksi tempon tajulleni, intonaatiolle, kestävyydelle ja äänen työstämiselle.

Ymmärsin, ettei fyysisen käyttäytymiseni empiirinen tarkkailu soittaessa riittänyt. Tarvitsin teknistä ymmärrystä siitä, miten lihakseni, niveleni ja hengitykseni toimivat… poistaakseni vihdoin viimeiset esteet vapaudelta, jota tavoittelen tällä niin vaativalla soittimella!

Étienne Renard – Kontrabasisti