Ääni ja beatbox

Kaikki alkaa ideasta. Ehkä haluat liittyä olemassa olevaan yhtyeeseen tai perustaa uuden kokoonpanon? Ehkä haluat viedä soittosi aivan uudelle tasolle?

Katso kutakin mukana olevaa järjestelmää uusin silmin, jotta voit sitten käyttää niitä yhdessä vaivattomasti:

- Pystyakselin järjestelmä: jaloista päähän lantion ja selkärangan kautta

- Vaaka-akselin järjestelmä: hartiarengas, jonka muodostavat kaksi lapaluuta ja kaksi solisluuta

- Käsien järjestelmä: olkavarret, kyynärvarret ja kädet

- Hengityksen järjestelmä: pallea sekä lantionpohjan, vatsan ja pakaroiden lihakset

- Värähtelijäjärjestelmä: äänihuulet, jotka sijaitsevat kurkunpäässä (kurkussa) heti henkitorven yläpuolella

- Resonaattorijärjestelmä: kurkku/nielu ja suu (ääniväylä), pehmeä suulaki

- Artikulaation järjestelmä: kieli

- Ilmeiden järjestelmä: kasvot ja huulet

- Aikomuksen järjestelmä: musiikki ja taiteellinen taju, herkkyys.

Toiminnallinen anatomia tekniikkasi ytimessä, musiikin palveluksessa!

Minulle human beatbox on täynnä mysteerejä.

Mistä äänet todella tulevat? Miten ne syntyvät? Millä keinoin? Mitkä lihakset ja nivelet ovat mukana?

Ulottuvillani on vain muutama ”perus”käsite, jotka perustuvat siihen, mitä tunnen fyysisesti (huulet, ääni, hengitys, kieli jne.)

Mutta koska en ole anatomi, kysyn itseltäni paljon kysymyksiä.

En varmasti ole ainoa, joka niitä kysyy.

Ainoat oppimisen lähteeni ovat keskustelut, kohtaamiset ja ajatustenvaihto erilaisissa beatbox-tapahtumissa.

Kuuluminen (underground-)skeneen, jonka tavoitteena on osittain yksinkertaisesti löytää uusia ääniä tietämättä oikeastaan, miten tämä keho-niminen kone toimii, on minulle yhtä aikaa kysymys ja urotyö.

Human beatboxin mysteerit kumpuavatkin suurelta osin lihastamme, elimistöstämme, fysiognomiastamme ja paljosta muusta…

Silti tiedämme niistä hyvin vähän.

Nykypäivän beatboxaajat ovat todellisia kasvolihasten akrobaatteja.

Siksi meidän ”esiintyjä”muusikoiden kannattaa oppia mahdollisimman varhain säätelemään ponnistuksiamme tarkoituksenmukaisimmalla tavalla, jotta opimme säästämään energiaamme ja siten kestämään ajan mittaan.

Tämä kirja antaa meille perusavaimet ymmärtää tätä elimellistä soitinta, joka meillä kaikilla on.

Se, mistä äänitaiteilijat voivat hyötyä, voi yhtä lailla hyödyttää opettajia, jotka haluavat rikastuttaa tietämystään tämän taiteen välittämisestä.

Alexinho – Beatboxaaja, beatboxin maailmanmestari

Muistan ensimmäisen kerran, kun nousin lavalle laulamaan kappaletta, jonka sanat ja sävelen olin itse kirjoittanut. Olin juuri täyttänyt kaksikymmentä. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä… sellaisen tilan löytämistä, jossa tunsin heti olevani kotona. Edellisinä vuosina olin kokenut ikävästi, miten sormeni vapisivat kitaratutkinnoissani. Mutta sinä päivänä, ramppikuumeesta ja rinnassa laukkaavasta sydämestä huolimatta, ääneni ei vapissut; sanani ja säveleni olivat paikallaan, ei hapuilua, ei muistikatkoja. Onnen, euforian ja voiman tunne heti ensi hetkistä… Maailma olisi voinut romahtaa ympärilläni; seisoin yleisön edessä, joka kuunteli minua! Ja heti perään halu palata sinne mahdollisimman pian. Voisin sanoa, että hyppäsin veteen ja vedessä huomasin olevani kala!

Lava on minulle yhä erityinen ja ainutkertainen paikka. Sekoitus maailmalle avointa tilaa ja täysin intiimiä tilaa, jossa kaikki vapaus on mahdollista. Siinä se muistuttaa kirjoittamista. Paitsi että kirjoittaessa on yksin itsensä kanssa, kun taas lavalla on yksin kaikkien kanssa! Paikka, jossa kohtaavat muutkin vastakohdat, kuten tunne olla yhtä aikaa ”joku muu” ja ”syvästi oma itsensä”.

Aloin laulaa yksinkertaisesti jakaakseni kirjoittamani laulut yleisön kanssa. Ilman tekniikkaa, ilman että olin harjoittanut ääntäni, ryhtiäni tai näyttelemistäni… Ja laulu laululta, lava lavalta, huomasin olevani laulaja…

Laulan…

Pukeakseni harmaat hetket / Ja maalatakseni taivaan siniseksi
Ollakseni silmänräpäyksessä Venetsiassa / Tunteakseni auringon, kun sataa
Ja humaltuakseni, kun yö laskeutuu / Jotten enää pelkäisi sutta
Syvällä metsässä, syvällä kaivossa / Mistä tahansa, ei mistään…

Sen jälkeen kävin kaikenlaisilla kursseilla: laulua, teatteria, pantomiimia, klovneriaa, tulkintaa… Harjaannutin itseäni ”liikkumaan” lavalla, ”puhumaan”, hengittämään, laulamaan! Ääneni teki minulle monta ikävää kepposta. Kävin foniatrien ja puheterapeuttien luona… Opin kuuntelemaan sitä, tuntemaan sitä, kuulemaan sen väsymisen, olemaan kohtelematta sitä kaltoin. Hallitsemaan sitä tavallaan. Opin myös tuntemaan itseni paremmin heikkouksineni ja vahvuuksineni. Marc tarjosi minulle tutkimukseen perustuvaa työtä, joka nojaa kehon toimintaan yhdessä mielen ja tunteiden kanssa.

Muusikon anatomia. Tämä kirja on nimensä veroinen. Silti minulla ei ollut aavistustakaan seikkailusta, joka minua odotti, yhtä aikaa niin jännittävästä ja niin monimutkaisesta! Sen lukeminen on todella kuin lähtisi tutkimaan elämää valtamerten pohjassa!

Mutta sivu sivulta kauniisti kuvitetun kuvauksen, jopa leikkelyn, lisäksi, sen ilmiömäisen tietomäärän lisäksi, jonka kirja kokoaa, ja hänen tutkimustensa ja meille välittämänsä intohimon lisäksi Marc Papillon tekee meidät tietoisiksi liikkeidemme alkuperästä ja seurauksista; auttaa ymmärtämään, mistä jokin kipu johtuu; ja auttaa sovittamaan asentomme, liikkeemme ja hengityksemme tarpeisiimme. Hän antaa meille myös ”avaimia” ”koota yhteen” sen, minkä fyysisesti voi koota, jotta emme anna lisääntyvän epämukavuuden viedä meitä mukanaan vaikeuksien ilmaantuessa.

Itse otan mukaani juuri tämän ytimen. Unohtamatta, että hänen tutkimustensa ytimessä on lopulta aina taide, musiikki, oppimisen ilo, soittamisen nautinto ja tietenkin ihminen, määritelmänsä mukaan epätäydellinen!

Jälkikirjoitus: Jotkin lihasten nimet, joista en ollut koskaan kuullut, saivat minut haaveilemaan… Herkullisia ruokalajeja vai kallioisia huippuja? Lopulta valitsin vuoristoretken näiden muutaman huvikseni kirjoittamani rivin muodossa:

Kiivetä Ison Sahalihaksen huipuille,
laskeutua takarinnettä ja mennä
kastamaan jalkansa Pienen Liereälihaksen jäisiin vesiin…
Paistatella päivää… suojata otsansa,
kiivetä Kalvokypärää Puremalihakseen asti,
kiitää alas Suunnikaslihaksia, vetää henkeä,
tervehtiä siellä Hänen Ylhäisyyttään Hypotenaaria
ja illastaa Nelikulmaisen Lannelihaksen aukiolla, Taiteiden kadulla.

Nathalie Solence – Laulaja – Laulaja-lauluntekijä