Rummut ja lyömäsoittimet

Kaikki alkaa ideasta. Ehkä haluat liittyä orkesteriin. Ehkä haluat viedä soittosi aivan uudelle tasolle.

Toiminnallinen anatomia tekniikkasi ytimessä, musiikin palveluksessa!

Muusikon päivittäisessä harjoittelussa keho on työkalu musiikillisen ilmaisun palveluksessa.

Se kantaa taiteilijan musiikilliset valinnat ja aikomukset. Se on ensisijainen linkki hänen ajatustensa ja prosessin lopussa syntyvien äänten välillä.

Erilaiset sekä henkiset että lihasjännitykset voivat häiritä tätä yhteyttä.

”Täydellisen” liikkeen saavuttaminen edellyttää hienovaraista yhteensopivuutta mielen ja kehon välillä.

Toisin sanoen täydellistä symbioosia havainnon, aikomuksen ja toteutuksen välillä.

Soittimen oppiminen vie pitkään, jotta soitosta tulisi sujuvaa ja ilmaisuvoimaista.

Muusikon korva analysoi käsillä olevaa hetkeä ja lähettää tiedon aivoille, jotka sitten ”komentavat” soittoliikkeeseen osallistuvia raajoja.

Tästä liikkeestä syntyy ääni. Tästä äänestä ja sitä edeltävistä tai seuraavista äänistä syntyy musiikki.

Tähän ilmiöön vaikuttavat monet tekijät:

Hengitys – Stressi – Henkinen valmistautuminen – Toiminnallinen fysiologia – Fyysiset kyvyt – Lihastuntemukset – Jännitys – Ergonomia – Asento soittimen ääressä…

Tutkittuaan ja selitettyään loistavasti kaikki nämä ilmiöt muiden soitinperheiden osalta Marc Papillon kääntyy tässä kirjassa rumpaleiden ja lyömäsoittajien puoleen.

Musiikkityylistä tai tilanteesta riippuen rumpalin ”rooli” voi vaihdella suuresti.

Vaadittava voima, fraseerauksen hienovaraisuus, rytminen tarkkuus, itsenäisyys ja koordinaatio ovat rumpalin taitoja, jotka kaikki edellyttävät kehon suurta hallintaa.

Lisäksi rumpusetti on soitin, joka ottaa käyttöön kaikki neljä raajaa.

Rumpalille Xavier Gagnepainin määrittelemä keveyden koreografia riippuu hyvin monesta tekijästä.

Istuminen jakkaralla ja sen korkeus – Kapuloiden ote – Rumpujen ja symbaalien asettelu – Hengityksen ja stressin hallinta – Selän asento – Ranteiden, kyynärvarsien, olkavarsien ja hartioiden yhteiskäyttö – Rentoutuminen jokaisen lyönnin jälkeen – Jalkojen asento pedaaleilla – Nilkat…

Kaikki nämä tekijät liittyvät tietenkin kunkin rumpalin ruumiinrakenteeseen.

Siksi minusta on olennaista tuntea oma kehonsa ja rumpujen soittoon osallistuvat eri lihasryhmät.

Ilman minkäänlaista dogmaattisuutta Marc Papillon pyrkii tässä kirjassa auttamaan meitä ymmärtämään ja hahmottamaan paremmin fyysiset haasteet, jotta jokainen voisi välttää vaivat, jotka liittyvät aivan liian usein intensiiviseen rumpujen soittoon: erilaiset jännetulehdukset, selkäkivut, niskakivut, alaselkäkivut…

Selitysten selkeys ja kuvitusten osuvuus auttavat varmasti jokaista vapautumaan kaikista jännityksistä ja parantamaan sekä nopeuttaan että musikaalisuuttaan tasapainottamalla tätä uskomatonta yhtälöä, joka yhdistää liikkeen musiikkiin.

Franck Agulhon – Rumpali ja opettaja

”Leijaile kuin perhonen, pistä kuin mehiläinen”

Tämä Muhammad Alin lause, jonka suuri Roy Haynes itse avasi minulle vetäen Miles Davisin tavoin vertauksen rumpalin ja nyrkkeilijän välille, palaa usein mieleeni opettaessani tai yrittäessäni selittää swingiä tai groovea rummuilla kaikenikäisille ja -tasoisille oppilaille: ”Leijaile kuin perhonen, pistä kuin mehiläinen!”

”Leijaile kuin perhonen, pistä kuin mehiläinen!” Ainakin minulle tämä ilmaisee osittain sen, mihin rumpalin pitäisi pyrkiä, mieluiten todella tietoisena siitä, miten kehoa käytetään optimaalisesti. Rytmin tunteminen on yksi asia; tämän tunteen välittäminen on toinen. Pitkän oppimisen päätteeksi rumpalin, yhtyeen todellisen sydämen, pitäisi mielestäni ruumiillistaa notkea ja dynaaminen kokonaisuus, joka yhdistää keveyden tai voiman vankkaan perustaan, rauhallisuuden energiaan, tarkkuuden nopeuteen, unohtamatta koskaan musiikkia, jota hän säestää tai luo… Niinpä sinä päivänä, kun Papillon (ranskaksi perhonen) koputti oveeni erään entisen harjoittelijani suosittelemana, jota olin ohjannut valtion opettajatutkintoon ja joka oli seurannut työskentelyäni oppilaiden kanssa, se ei todellakaan ollut sattumaa! Vai oliko sittenkin? Mutta Marc Perhonen, joka antanee anteeksi, että leikittelen hänen sukunimellään, ei tullut vain pyytämään minua kirjoittamaan esipuhetta uusimpaan kirjaansa. Ilman minkäänlaista käännyttämistä, vaikka hän jakaakin tutkimuksiaan ilmeisen intohimoisesti (erityisesti työtään dystonian ennaltaehkäisemiseksi), hän käytti aikaa selittääkseen työnsä ja lähestymistapansa yksityiskohdat; hän näkee sen ennen kaikkea fysiologisesti ennaltaehkäisevänä. Tapaamisemme aikana hän teki minut tietoiseksi muun muassa tiettyjen sanojen merkityksestä ja näytti, miten huonosti valitut tai väärin käytetyt sanat voivat aiheuttaa todellista vahinkoa.

Kun oppilasta pyydetään ”rentouttamaan” hartiansa tai puhutaan ”löysästä” ranteesta, ilmauksia, joita monet opettajat käyttävät päivittäin, se tuntuu todellakin järjettömältä tavalta kuvata sitä, mitä todellisuudessa on tietoisesti hallittava ja ”pidettävä”, täysin päinvastoin kuin mitä ”irti päästäminen” tai ”veltto” saattaisi antaa ymmärtää.

Se on vain yksi esimerkki, mutta jos yksi ainoa 30 minuutin tapaaminen riitti siihen, että tajusin, kuinka tottuneita jänteeni olivat pitämään rannettani (koska se on niiden tehtävä, kuten käsissäsi olevan kirjan lukuisat kuvataulut selvästi osoittavat), kuvittele, kuinka paljon tämä kirja voi auttaa niitä, jotka etsivät vastauksia ja menetelmää hallitakseen paremmin hengitystään, lihasmuistiaan tai asentonsa ergonomiaa, antamalla oikean hermotiedon kulkea jokaisessa rumpujen soitossa tarvittavassa liikkeessä tai mikroliikkeessä, olipa se hienovarainen ja pehmeä tai päinvastoin energinen ja jatkuva.

Kuten klassisessa baletissa, rumpali, joka rumpujakkarallaan hallitsee liikkeitä, jotka kunnioittavat hartioista tai lantiosta lähtevää liikkeen fysiologiaa, ehkäisee mahdollisia vaivoja. Meillä on monia esimerkkejä hyvin kuuluisista rumpaleista, joiden ”vääntynyt” asento tai näkyvästi jäykät liikkeet voivat hyvinkin johtaa tuleviin kipuihin. Olen huomannut, että naisrumpalit sen sijaan istuivat usein hyvin lantionsa varassa ja olivat yleensä vähemmän jäykkiä.

Joka tapauksessa jokaiselle meistä oikea tieto tuetusta keskivartalosta ja hallitusta liikkeestä auttaa välttämään tarpeettomia jännityksiä (jotkin jännitykset ovat hyödyllisiä, mutta vain hyvin lyhyesti) ja optimoi raajojen liikuttamiseen tarvittavan työn samalla, kun fraseeraus, koordinaatio tai haluttu äänenvoimakkuus sujuvat helpommin. Tämä kirja, joka on omistettu kehomme kullekin tärkeälle osalle (kuvina ja selittävänä tekstinä), anatomialle, jota rumpujen soitto usein kuormittaa koordinoidusti, terävöittää epäilemättä jokaisen näkemystä ja saa aikaan, kuten minunkin kohdallani, pelastavan oivalluksen lukijan tasosta riippumatta.

Kaikki kiitollisuuteni Marc Papillonille tästä harkitusta teoksesta, josta on epäilemättä hyötyä monille, ja suuri kiitos luottamuksesta, kun sain kirjoittaa tämän toisen esipuheen.

Laurent Bataille – Rumpali ja opettaja